Yläkaupungin Yöstä on vuosien saatossa kasvanut hämmentävän suuri tapahtuma, kenties resursseihinsa nähden jopa hieman liian suuri. Itse olen nyt kolmatta vuotta Yön tuottajana. Jokainen vuosi on monista haasteistaan huolimatta ollut erittäin antoisa. Festivaalin filosofiaan kuuluu mielestäni se, että mahdollisimman moni pääsee esiintymään, ja esitysten kirjo on mahdollisimman laaja. Tämä johtaa väistämättä myös siihen, että resurssit eivät yhtä esitystä kohden ole mahdottoman suuret, oli kyse sitten rahallisista tai ajallisista resursseista. Se johtaa eräänlaiseen kotikutoisuuteen. Tietty tee-se-itse -henki onkin Yläkaupungin Yössä vahvasti läsnä. Se on festivaalin vahvuus, mutta toisaalta myös sen haasteellisimpia puolia.

”MIKÄ ENÄÄ EROTTAISI YLÄKAUPUNGIN YÖN MUISTA ISOISTA ILMAISTAPAHTUMISTA, JOS EMME ANTAISI KAIKKIEN KUKKIEN KUKKIA JA TARJOAISI VIELÄ KUKILLE NUUHKIJOITA?”

Moni esiintyjä ja kävijäkin saattaa joskus miettiä, että eikö vähempikin riittäisi. Kenties riittäisi, mutta mikä enää erottaisi Yläkaupungin Yön muista isoista ilmaistapahtumista, jos emme antaisi kaikkien kukkien kukkia ja tarjoaisi vielä kukille nuuhkijoita? Monet esiintyjät pääsevät Yössä esiintymään ikään kuin itseään suuremmille yleisöille, ja monet saattavat esiintyä jopa ensimmäistä kertaa ikinä. Suuri esitysten määrä saa myös paljon ihmisiä liikkeelle, vaikka mitään isoja kotimaisia kärkinimiä – kenties muutamaa lukuunottamatta – ei esiintymässä nähtäisikään.

Ilmaisuus ja festivaalin ennakkoluuloton henki saa myös ihmiset käymään täysin uudenlaisissa esityksissä. Miksipä ei kävisi katsomassa improteatteria ensimmäistä kertaa tai kokeilla kokeellisempaa musiikkia, kun voi vaan kävellä paikan päälle sen suurempia pohtimatta. Jos esityksestä ei pidä, muutaman kymmenen metrin päässä on jo jotain muuta katsottavaa. Yläkaupungin Yön kohdalla pystyn täysin vakavissani, ilman tyhjänpäiväistä markkinointihöpinää sanomaan, että tapahtumassa on jokaiselle jotakin. Se voi kaiken paljouden keskellä mennä tutkan ohi, mutta siellä se silti on!

”PYSTYN TÄYSIN VAKAVISSANI, ILMAN TYHJÄNPÄIVÄISTÄ MARKKINOINTIHÖPINÄÄ SANOMAAN, ETTÄ TAPAHTUMASSA ON JOKAISELLE JOTAKIN.”

Festivaalin suuruus ei aina suoraan näy sille yksittäiselle kävijälle, joka tulee katsomaan vain yhden tietyn esityksen tai sille yhdelle esiintyjälle, joka on tullut tekemään vain oman esityksensä. Näin tuottajan näkökulmasta pieni vastoinkäyminen voi kuitenkin olla sille kävijälle tai esiintyjälle henkilökohtaisesti iso juttu, jos omat aikataulut esimerkiksi sotkeentuvat viivästymisen vuoksi. Jos vastoinkäyminen sattuu osumaan omalle kohdalle, ei siinä silloin mieti, että ne yli 200 muuta esitystä ovat  sujuneet ongelmitta.

Samaan aikaan sitä itse vuosi toisen jälkeen ihmettelee, miten on edes mahdollista, että festivaalilla, jolla on vain kaksi osavuotista työntekijää (+ huippuharjoittelijat!) ja hieman yli 40000 euron vuosibudjetti, on kolmatta sataa esitystä. Koko festivaalin budjetti vastaa  suunnilleen yhden mediaanituloisen ihmisen vuosipalkkaa sivukuluineen, ei siis kauhean paljoa. Eikä se itsestään tapahdu: tekemässä on joka vuosi useita satoja esiintyjiä, lähemmäs sata talkoolaista ja useita Jyväskylän kulttuuritoimijoita. Kiitos kuuluu koko joukkueelle, niin kuin lätkätermein on tapana asia todeta. Kiitos siis kaikille jo etukäteen, tehdään taas huippufestivaali ja nähdään Yössä!

-Tero Uuttana, Yläkaupungin Yön tuottaja

P.S. Tekemään mahtuu vielä, jos intoa on.  Pari roudaria ja asiakaspalvelijaa olisi hakusessa. Talkoolaiseksi voi ilmoittatua täältä.

Tero toimii tuottajana Yläkaupungin Yöllä nyt kolmatta vuotta. Hän on ollut päävastuussa tapahtumapaikoista, ohjelmasta, tekniikasta ja esitysten tuottamisesta. Tero saa keväisin noin tuhat sähköpostia ja vastaa niihin parhaansa mukaan.